sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Kuka olen



Koska olen aloitteleva bloggaaja, lienee hyvä ensin kertoa hivenen itsestäni, jotta lukija ehkä ymmärtää paremmin omaa ajatusmaailmaani. Mottoni ovat ”pessimisti ei pety” ja ”kokemus ei saa olla taakkana opittaessa uutta”. Palaan näihin vähän myöhemmin.

Olen syntynyt vuonna 1951 Luopioisten (nykyisin Pälkäne) Aitoossa, Lemmittylän kylässä, Lemmittyläntiellä, Toukolan tilan ”vierashuoneessa”. Nykyinen Toukotie on rakennettu entisille pelloillemme. Olin 10. lapsi. Perheestä oli kuollut sodan molemmin puolin neljä lasta 0-1 vuoden ikäisinä.

Synnyinkotini oli evakkotila, jonka isäni oli osittain raivannut ja rakentanut 1940-luvun puolen välin jälkeen. Tilan koko oli noin 15 hehtaaria ja se oli lohkottu Lemmittylän kartanon maista. Tilan pellot oli salaojitettu ja tilalla sijaitsi neljä rakennusta; ns. rintamamiestalo, ulkorakennus, jossa olivat navetta, karjakeittiö, sauna, pieni puusepänverstas ja hevostalli sekä yläkerrassa ns. heinäparvi ja varasto, lato sekä paja. Lisäksi isäni oli rakentanut pihapiirin mäelle pienen leikkimökin. Vaikka lähellä oli useita naapureita, minulla ei aivan pienenä poikana oikein ollut leikkikavereita, joten leikin aika paljon yksin. Tosin tuollaisessa miljöössä voi kehitellä itsekin monenlaisia leikkejä; majojen rakentamista maahan ja puuhun, luolien kaivamista parven heinäkasaan, keväisin purojen kaivaminen jne. Vähän vanhempana kehittelimme naapurin pojan Karin kassa kaikenlaista touhua mm. kiväärin ammusten räjäyttelemistä ja ruudin tekemistä. Kari oli minua kolme vuotta vanhempi.

Alakoulua kävin Aitoon kansakoulussa ja siirryin viidenneltä luokalta Pälkäneen yhteiskouluun. Erinäisten vaiheiden jälkeen perheemme muutti Lahteen, jossa asun tänäkin päivänä. Lahdessa kävin keskikoulun Lahden yhteiskoulussa sekä kauppaopiston. Miksi näin, kerron siitä myöhemmin. Vuosien jälkeen minua jäi harmittamaan se, että en lukenut ylioppilaaksi, joten korjasin tilanteen 2000-luvulla.

Minulla on vaimo ja kaksi poikaa sekä kolme lasten lasta. Olemme vaimoni kassa eläkkeellä ja lapset perheineen asuvat Helsingissä ja Vantaalla.

Tässä lyhykäisesti elämäni 67 vuotta. Palaan toivottavasti näihin asioihin vielä yksityiskohtaisemmin tulevissa blogeissani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti