Koska olen aloitteleva bloggaaja, lienee hyvä ensin kertoa
hivenen itsestäni, jotta lukija ehkä ymmärtää paremmin omaa ajatusmaailmaani.
Mottoni ovat ”pessimisti ei pety” ja ”kokemus ei saa olla taakkana opittaessa
uutta”. Palaan näihin vähän myöhemmin.
Olen syntynyt vuonna 1951 Luopioisten (nykyisin Pälkäne)
Aitoossa, Lemmittylän kylässä, Lemmittyläntiellä, Toukolan tilan
”vierashuoneessa”. Nykyinen Toukotie on rakennettu entisille pelloillemme. Olin
10. lapsi. Perheestä oli kuollut sodan molemmin puolin neljä lasta 0-1 vuoden
ikäisinä.
Synnyinkotini oli evakkotila, jonka isäni oli osittain
raivannut ja rakentanut 1940-luvun puolen välin jälkeen. Tilan koko oli noin 15
hehtaaria ja se oli lohkottu Lemmittylän kartanon maista. Tilan pellot oli
salaojitettu ja tilalla sijaitsi neljä rakennusta; ns. rintamamiestalo,
ulkorakennus, jossa olivat navetta, karjakeittiö, sauna, pieni puusepänverstas
ja hevostalli sekä yläkerrassa ns. heinäparvi ja varasto, lato sekä paja.
Lisäksi isäni oli rakentanut pihapiirin mäelle pienen leikkimökin. Vaikka lähellä
oli useita naapureita, minulla ei aivan pienenä poikana oikein ollut
leikkikavereita, joten leikin aika paljon yksin. Tosin tuollaisessa miljöössä
voi kehitellä itsekin monenlaisia leikkejä; majojen rakentamista maahan ja
puuhun, luolien kaivamista parven heinäkasaan, keväisin purojen kaivaminen jne.
Vähän vanhempana kehittelimme naapurin pojan Karin kassa kaikenlaista touhua
mm. kiväärin ammusten räjäyttelemistä ja ruudin tekemistä. Kari oli minua kolme
vuotta vanhempi.
Alakoulua kävin Aitoon kansakoulussa ja siirryin viidenneltä
luokalta Pälkäneen yhteiskouluun. Erinäisten vaiheiden jälkeen perheemme muutti
Lahteen, jossa asun tänäkin päivänä. Lahdessa kävin keskikoulun Lahden
yhteiskoulussa sekä kauppaopiston. Miksi näin, kerron siitä myöhemmin. Vuosien
jälkeen minua jäi harmittamaan se, että en lukenut ylioppilaaksi, joten
korjasin tilanteen 2000-luvulla.
Minulla on vaimo ja kaksi poikaa sekä kolme lasten lasta.
Olemme vaimoni kassa eläkkeellä ja lapset perheineen asuvat Helsingissä ja
Vantaalla.
Tässä lyhykäisesti elämäni 67 vuotta. Palaan toivottavasti
näihin asioihin vielä yksityiskohtaisemmin tulevissa blogeissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti